maanantai 29. syyskuuta 2014

HOME : Liukuvärjätty seinä

Seinä asioissa jatketaan vielä muutaman postauksen verran. Tällä hetkellä liukuvärjäys inspiroisi kovasti.




Mietin, että toteuttaisin tuon liukuvärjäyksen diy-projektina tuohon Puistolassa -tyyliin. Tuo lopputulos nimittäin on hieno. Väri vain pitäisi päättää. Harmaata, tummansinistä vai ruskeaa? Olisiko joku muu kiva väri mikä voisi sopia makuuhuoneeseen?

torstai 25. syyskuuta 2014

HOME : Ihanat sisustustarrat





Lisäilmettä yksiväriseen seinään saa helposti myös sisustustarroilla, joita tullaan meillä käyttämään jossain määrin. Ainakin ensimmäisen kuvan This Month -tarra tulee työhuoneeseeni. Alemman kuvan ruutuja ja palloja voisi maalata ihan itsekkin vain sabluunaa apuna käyttäen. Aika kivan näköistä kieltämättä - ja helpompaa kuin tapetointi.

Ps. Mikäli haluat nähdä lisää inspiraatiokuvia suosittelen seuraamaan Pinterestissä.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

HOME : Tapetti-inspiraatiota

Pitkän blogihiljaisuuden jälkeen on aika kertoa, että seuraavan kuukauden ajan tämä blogi tulee täyttymään remontti- ja sisustusjutuilla. Me nimittäin muutetaan. Uusi asunto on rempattava lattiasta kattoon, jes!

Lattian saimme aika helposti päätettyä ja meille on tulossa tummahko laminaatti. Nyt pitäisi päättää tapetti ja maalit, joka osoittautui yllättävän vaikeaksi!


 Ellos | Ellos


Ellos | Ellos

Ellos | Ellos

Rautakauppoja kierrellessä on tullut ahdistus. Kaikki tapetit ovat todella tylsiä. Kivoja koukeroita ja vähän mitään sanomattomia. Netistä tilaaminen pelottaa sillä palautusrumpa on aina todella ärsyttävää.

Ellos yllätti positiivisesti. Ellokselta ennenkin tilanneena tiedän, että palauttaminen ja muu sujuu suht vaivattomasti. Lisäksi Elloksella on jatkuvasti alennuskoodeja, jotka koskevat myös tapettivalikoimaa. Mahtavaa! Lisäpisteitä myös siitä, että osa tapeteista on valmistettu Ruotsissa. Uskon vahvasti, että naapurimaassa valmistetut tapetit ovat laadukkaita.

Ensimmäisen ja toisen kuvan tapetit ovat ihanan selkeitä ja raikkaita. Yksinkertaisuudessaan todella klassisia ja graafisia, mutta kuitenkin tyylikkäitä. Kolmannen kuvan kuosit ovat hauskoja ja enemmän käsintehdyn oloisia. Kuosit ovat kotoisia ja lämpimiä. Neljännen kuvan tapeteista on pakko tilata jompi kumpi eteiseen. Tapetit ovat liian raskaita olohuoneeseen. Tehosteseinänä voisivat toimiakkin, mutta näyttäisikö se liian tyhmältä? Olen aivan rakastunut molempiin!






Olen aina tykännyt Marimekosta ja Vallilasta. Heidän printtinsä ovat upeita ja näyttäviä. Näyttävä meidän tapetti saakin olla. Tapetti valikoima oli kuitenkin todella pettymys. Muutamia kivoja kuitenkin löysin,. Marimekon Ruutukaava -tapetin näin ekan kerran vuosia sitten jossain blogissa ja rakastuin välittömästi. Vallilan puukuvioiset tapetit ovat kanssa hienoja ja ihanan graafisia. Meiltä löytyykin Kelohonka -kankaasta ommeltu verho.

K-raudasta löysin muutaman kivan tapetin. Niitä täytyy paikan päällä käydä vielä katsastamassa. Metallinhohto voisi olla näyttävä pienessä määrin esim. eteisessä.

Valinnan vaikeus iskee! Mitä te tykkäätte, löytyykö lemppareita?

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

OTHER: Tarina tatuoinnin takana


Otin ensimmäisen ja tällä hetkellä ainoan tatuointini 5 päivää sen jälkeen, kun olin täyttänyt 18. Kyllä tatuointia oli tultu mietittyä jo 1,5-2 vuotta ennen sen ottamista. Se hetki, kun tatuoinnin otin oli osittain hetken mielijohde sillä en koskaan ollut suunnitellut tarkkaa aika koska hakkautan ihoani. Sain kuulla paljon kommentteja siitä, kuin tatuoinnit vaikuttavat työnsaantiin. Ei ole vaikuttanut. Vaikka pitäisin hiukset kiinni ei kaikki edes huomaa tatuointiani. Ja hiukset auki sitä ei huomaa ollenkaan. Helppo peittää. Ja itse asiassa ikinä ei ole tullut tilannetta, etten olisi päässyt töihin tatuoinnin takia.



Tatuointi on pieni kissa korvan takana. Paikka valikoitui oman mieltymyksen mukaan, koska ranteeseen oli varattu paikka toiselle tatuoinnille.

Miksi kissa? Voisi sanoa, että olen hullu kissanainen. Rakastan kissoja. 5-vuotiaana minulla oli oma kissa. Rakastin ja paijasin sitä. Fiksu kissa nukkui kanssani peiton alla, kunnes nukahdettuani hiippaili pois huoneestani. Vanhempien eron jälkeen jätettiin kissa talon uusille omistajille. Muutettiin maalta rivitaloon. Sain lupauksia ”Sitten kun muutetaan omakotitaloon saat kissan”.  Muutettiin myöhemmin omakotitaloon, jossa asuin 7 vuotta ennen kuin muutin pois kotoa. Kissaa en saanut. Asuntolaan ei voinut kissaa ottaa. Pitkän 13 vuoden odotuksen jälkeen tatuoinnin kuvaksi valikoitui kissa. Nyt minulla olisi oma kissa, mutta myös siitä haaveesta että kissan aion vielä ottaa.




Tatuointi ei kuvasta pelkästään kissaa. Se kuvastaa myös itselleni rohkeutta. Se muistuttaa siitä, että kun otin tatuoinnin niin kyllä uskallan tehdä monta muutakin asiaa. Siitä, että elämä on nyt eikä se ole kuoleman vakavaa. Siitä, että asiat kannattaa tehdä, kuin katua ettei tullut tehtyä. Päättäväisestä luonteestani. Se muistuttaa kuka olen.

torstai 20. helmikuuta 2014

TRAVEL : Ihana, erilainen Afrikka

Siitä on lähemmäs puoli vuotta, kun kävin Etiopiassa. Matkan ajan kirjoitin innokkaasti matkapäiväkirjaa ja mietin mitä kaikkea blogiin kirjoittaisinkaan. Matkan jälkeen tuntui sekavalta. Yksinkertaisesti en tiennyt mitä pitäisi ajatella ja miten pitäisi nyt elää. Nyt puoli vuotta myöhemmin olen saanut koottua vähän ajatuksiani kasaan ja tiedän mitä haluan kirjoittaa. Tässä matkan ensimmäinen osa hyöstettynä huonolaatuisilla kuvilla.

MATKA ETIOPIASSA






Ensimmäiset päivät koin pientä kulttuurishokkia. Olin ajatellut, että meininki olisi ollut kuin Turkissa. Kaikki tunkevat vierellesi ja yrittävät myydä kaikkea mahdollista. Ei, ei Etiopiassa. Ihmiset antoivat olla rauhassa ja pääkaupungissa meihin ei kiinnitetty juurikaan huomiota. Kyllä kerjäläisiä tuli luoksemme pyytämään rahaa, mutta aika rauhassa saimme olla. Kaupungissa ihmiset pukeutuivat laidasta laitaan, osa naisista käytti jopa hienoja laukkuja ja korkokenkiä. Vaikka kaupustelu ei ollut kuin Turkissa tuli autoilusta ihan Intia mieleen (kerrottakoon, etten ole koskaan käynyt Intiassa). Se kuka painaa tööttiä ensimmäisenä saa mennä ensin tai se kuka vaan kerkeää. Liikenne näytti meidän silmiin kaaokselta. Liikenneympyrät olivat jotain viihden ja seitsemän kaistaistan väliltä ja liikenne säännöistä ei ollut mitään hajua. Mikäli edessä oli tulva oli ihan okei vetää u-käännös moottoritiellä. Aluksi liikenne tuntui vähän pelottavalta, mutta onneksi meillä oli kokenut kuski, joka osasi työnsä paremmin kuin hyvin. Ensimmäiset päivät sujuivat hyvin turistimeiningeissä. Kiertelimme museoita, ajelimme ympäri kaupunkia ja söimme.




En ole kauhean pelokas ihminen, mutta koskaan ei ole pelottanut niin paljon kuin ajaessamme kaupungista toiseen. (Yllä oleva kuva kaukana totuudesta) Elokuvamaiset vuoristotiet, ei mitään kaiteita ja yli kilometrin korkeudessa oleminen saivat minutkin latelemaan hätärukouksia. Luulin, että me ajamme kovaa, mutta kyllä erään avustusjärjestön valkoinen Jeeppi ajoi kovempaa ja ohitti meidät. Kyllä, siellä vuoristotiellä missä oli kilometrin pudotus alaspäin eikä mitään kaiteita. Pikkukaupungeissa jouduimme väistelemään eläimiä, jotka kulkivat vapaana keskellä teitä. Välillä joku lapsi kävi komentamassa lehmän tai muun eläimen tiensivuun.  Olimme ajaneet reilut yhdeksän tuntia, kun yhtäkkiä vuorien keskeltä vain ilmestyi kaupunki. Olihan pieniä kyliä ollut matkan varrella paljonkin, mutta tämä oli yksi isoimpia kaupunkeja Etiopiassa. Näky oli ihana. Olimme saapuneet Dessieen.






Dessie oli kaunis kaupunki. Ei sillä, että rakennukset olisivat olleet hienoja. Löytyi pitseeriaa, vaatekauppa ja apteekkia, ihan kuin isoissa kaupungeissa. Meillä oli kaupungin paras hotelli, joka oli todella hieno ns. perushotelli. Sängyissä nukuttiin vanerin päällä. Tämä oli hienoin hotelli (3 tähteä), mitä koko kaupungissa oli eläissään nähty. Eniten tunnelmaltaan viehätti se, kuinka idyllinen kaupunki oli. Vuoret nousivat suoraan kahvilan kulmalta korkeuteen. Vaikka olimme vuorten juurella seisoimme silti 1 700 metriä merenpinnan yläpuolella. Dessiessä ollessamme tutustuimme Mekane Yesus –kirkon toimintaan ja olimme yhdessä messussa. Messu oli vaikuttava, vaikka sanaakaan en ymmärtänyt. Tunnelma oli rento ja viihtyisä. Eturivissä oli sohvat ja seinällä oli vilkkuva risti. Kesken messun esiteltiin meidät ja annoimme lahjan seurakunnalle. Sitten taas jatkettiin.

En kerennyt viettää Dessiessa kuin muutaman yön ja seuraavat päivät tulin viettämään Woldiyassa.